Vapaus.
”1. Se että joku tai jokin on vapaa: henkilökohtainen tai valtiollinen vapaus.
2. Oikeus, valta, lupa, mahdollisuus tehdä jotakin vapaasti, esteettä: valinnan vapaus.
3. Vapautus jostakin velvoitteesta, rasitteesta tms: vapaus tullimaksujen suorittamisesta.”
Määritelmät ovat kielitoimiston sanakirjasta. Vaikuttaa siis siltä, että vapaus määritellään ”sallimisena” siitä miten yksilö saa toimia. Ehkäpä niin määrittelemme elämässämmekin, tyyliin: ”vapaa-ajallani voin tehdä mitä haluan”, tai että ”itsenäisenä yksilönä voin tehdä omat päätökseni elämästäni”. Olen siis vapaa.
Vaikuttaa lisäksi siltä, että vapaus liitetään sitoutumattomuuteen; olipa kyse sitten ihmisestä, ryhmästä, puolueesta, tai armeijasta. Voi myös olla vapaa irrottautuessaan jostakin; vapautuessaan vankilasta, oppivelvollisuudesta, tai vaikkapa surkeasta ihmissuhteesta. Lisäksi, hieman syvemmälle mentynä; vapaus ilmentää omaa itseään liittyen esimerkiksi sukupuoleen, rotuun tai seksuaalisuuteen.
Näitä kaikkia edellä mainittuja yhdistää kuitenkin se, että ne voidaan viedä meiltä pois. Onko silloin sitten edes kyse oikeastaan varsinaisesta vapaudesta? Vai mitä olisi aito täysin raaka alaston vapaus syvimmältä olemukseltaan? Sen on oltava jotakin, mitä meiltä ei ikinä voi viedä pois.
Olipa tilanne mikä tahansa, niin kukaan ei ikinä voi viedä meiltä pois vapauttamme reagoida. Vapauttamme ajatella. Vapauttamme tuntea. Vapauttamme siitä mitä ja miten koemme. Sitä kuka ja mitä sinä tiedät itsesi olevan.